Matkailua maailman kauneimmassa saaristossa

"Älä lähde merta edemmäs kalaan", sanotaan. Koronakesänä 2020 vanhassa sanonnassa on todella paljon totuutta ja järkeä. Varmasti moni suomalainen on vaihtanut Kreikan lomansa kotimaan matkaan ja hyvä niin. Itselleni mökkeily on "se juttu", josta en luopuisi. Pienet retket ja visiitit kuuluvat lomalla kuitenkin asiaan. Onnekseni sain kutsun lähteä mukaan purjehdusreissulle maailman kauneimpaan saaristoon. Viisi päivää ja neljä yötä riittivät taas muistuttumaan, että meillä on käytössämme matkailukohde vailla vertaa. 

Reittimme lähti mökkisaarestamme pohjoiselta Airistolta etapeilla: Airisto - Högsåra - Örö - Brännskär ja takaisin kotisaareen. Ilma oli juuri passeli: oli tuulta, aurinkoa ja vielä lämmintä merivettä. Yhtenä yönä luonto muistutteli voimastaan myös ukkosella ja sateella mutta kunnon varusteilla ja kelpo purjeveneessä siitäkin selvittiin hienosti.

Paljon on hienoa mutta myös kehittämistä riittää

Valitettavasti matkailualan koulutukseni on niin selkäytimessä, ettei edes lomalla osaa olla katselemasta

palveluita ja nurkkia "sillä silmällä". Pääosin kaikissa vierasvenesatamissa asiat olivat jo hyvällä mallilla. Uskon, että tallaisena poikkeusaikana, on ollut vaikeaa saada nopeasti kesätyöntekijöitä ja hypätä mukaan lomasesonkiin. Muutamat asiat kuitenkin toistuivat lähes joka kohteessa (samoja havaintoja olen tehnyt muuallakin ja monena vuotena).

Ulkoalueiden esteettisyys; kukat, istutukset ja kyltit   

Jokaisessa vierailukohteessa oli muistettu istuttaa kesäkukat - mutta siihen se sitten olikin jäännyt. Jospa joku vielä muistaisi kastella ja muutenkin hoitaa kukkaset koko sesongin läpi. Oli kurjaa katsella istutuksia, joihin oli varmasti uponnut euro jos toinenkin, kuivuneina, nyppimättöminä ja osoittain ihan kuolleinakin. Toinen kukkiin liittyvä ilmiö on se, ettei niitä ole ollenkaan. Yllätävän usein myös kyltit puuttuvat. Turun Pursiseuran rannassa kahdesti tänä kesänä vierailleena ihmettelen, ettei mereltä tullessa ole kohteen nimeä näkyvissä - istutuksista ja muusta estetiikasta puhumattakaan. Eikö parasta mainosta olisi vierailijoiden ottamat, hastagilla varustetut, kuvat satama-alueesta veneineen, rakennuksinneen ja muine yksityiskohtineen? 

Sama tietysti pätee mihin tahansa matkailukohteeseen. Liian usein meillä unohtuvat panostukset sisääntuloon, parkkialueisiin ja muuhun ympäristöön. Julkaisimme kollegani kanssa matkailukesän 2019 kynnyksellä tarkastuslistan asioista, jotka yrittäjän on hyvä muistaa Turku AMKin Talk -julkaisussa. 

Palvelua vai ei? 

Vaikka "koti & keittiö" veneillessä kulkevatkin matkassa, on osa lomatunnelmaa se, että voi myös istua palveltavana. Olen itse vuosia blokannut ja kyypannut - siis tarjoillut jos jonkinlaisissa paikoissa, myös ulkomailla. Hyvää palvelua ei luulisi olevan vaikea toteuttaa. Asiakaspalvelussa vaaditaan pelisilmää, joustavuutta, nopeutta, ammattitaitoa (joka voisi olla vaikkapa sitä, miten kannetaan lautasia tai avataan viinipullo) ja riittävästi henkilökuntaa. Valittettavan usein Suomessa ollaan jossain siellä välimaastossa - henkilökuntaa on mutta aina joutuu jotain tekemään itse. Airiston terassilla tarjoilija oli kyllä nopea, mutta tilausta tehdessä pyydettiin "ajattelemaan kokkia, joka menee muutoksista sekaisin". Siispä me ajattelimme kokkia ja poistimme itse sipulin, toivottavasti kokki on vielä järjissään. Högsåran "Farmor's Cafessa" oli paletti myös kateissa. Asiakkaita oli valtavasti ja kaikki jonottivat jos jonnekin, tarjoilijan mukaan paikka oli aivan täynnä ja varaus tarvittaisiin. Pop-up ikkunasta sai kuitenkin tilata pizzaa ja juomaa ilman varausta, joten päädyimme syömään suoraan laatikosta aitan rappusilla istuen ja itseämme palvellen vaikka vieressä oli valtavasti tyhjiä (mutta varattuja) pöytiä. "Hohhoijaa, taas olisi ollut paikka pienelle konsultaatiolle", ajattelin. 

Itse restonomeja kaksi vuosikymmentä kouluttaneena tiedän, että innokkaita opiskelijoita on vuosi toisensa jälkeen vähemmän. On vaikeaa löytää hyvää henkilökuntaa ja varsinkin saaristossa on suoranainen pula pätevästä porukasta. Periksi ei silti voi antaa. Innostavan palvelukokemuksen sain Brännskärissä, jossa nuoret yrittäjät tekevät hyvällä sykkeellä ja hymy huulilla työtään. Ehkäpä yrittäjyys antaa puhtia myös hyvään palveluun mutta totisesti toivon, että palveluhalukkuus lisääntyy myös "vain töissä" olevilla. Yrittäjille sanoisin, että itsepalvelu ja liian vähäinen määrä henkilökuntaa ei varmasti nosta laatua eikä loputtomasti tuottavuuttakaan.   

Lopuksi niistä vessoista.... ja vähän saunoistakin

Vaikka aloitin bloggaukseni kukkien hoidosta, se ei tarkoita, että vessat olisivat jotenkin vähäisempi juttu. Sykkeeni vähän jo nousee, kun mietin mitä taas tuli nähtyä ja koettua. Vessa-asiassa ollaan ihan siinä elämyksen keskiössä. Onko niitä todellakin vaikea suunnitella toimiviksi, riittävän isoiksi, määrällisesti riittäviksi ja pliis: määrätä jonkun siivottaviksi? Ekovessat olivat reissullani ne kaikkein siisteimmät kokemukset. Ehkä niihin on helpompi osua ja kun vettä ei ole lähellä, lattiat pysyvät kuivempina? Kysymyksiä riittää: Miksi käsipyyhkeet jätetään pinona lavuaarin reunalle? Miksi vessapaperia ei ole riittävästi? Miksi saippua on aina loppu? Miksi vessanpönttö lähes kaatuu irtonaisena? Miksi kukaan ei käy tsekkaamassa mitä vessaan kuuluu? 

Muutamassa saunassa vierailin myös, niiden käyttö kun usein kuuluu satamamaksuun. Kun pukuhuone lainehtii ja lattia on likainen, suihkussa ei ole mitään hyllyjä pesutuotteille, peilit ovat eri paikassa kuin niitä tarvitseva asiakas, saunan sisäkahva on metallia ja laiturilla ei ole uimarappuja, ei voi kuin ihmetellä (esimerkit pääosin Airisto Strandin uudehkosta saunarakennuksesta). Jälleen kerran peräänkuulutan Suomessa niin harvinaista "usability" eli käyttettävyystestausta. Miksi yrittäjät ja henkilökunta eivät itse testaa tuotettaan, vai eivätkö tällaiset pienet (!) jutut häiritse muita kuin minua? Sauna on suomalainen lippulaivatuote ja ainoa sana, jonka olemme antaneet maailmalle. Sen on oltava kunnossa, aina! 

Kaikesta purnauksesta huolimatta olen sitä mieltä, että meillä on ihan mahtava (hyvinvointi)matkailutuote käsissämme. Kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta, myötätuuli on lempeä kuin lehmän henkäys ja merivesi uintilämmintä, ei voi kuin todeta, ettei parempaa etelänlomaa olisi koronakesänä 2020 voinut viettää!