Lapin Wellness on tunturipurojen raikkautta ja savusaunaa

Koronasta huolimatta on Lapissa ollut sesonki päällä ja sekä ulkomaalaisia että kotimaisia matkailijoita riittänyt. Itse päätin lähteä tapaamaan ystävätärtäni, joka on töissä "sesonkimyyränä" Saariselän matkailukeskuksessa. Itselleni alue oli uusi ja ennalta tuntematon, vaikka Lapissa olen monesti käynnytkin. Töissäkin oli päällä etätyösuositus, joten päätin pakata läppärin ja kännykän villasukkien ja pitkien kalsarien kaveriksi ja lähdin reippaasti matkaan. Päivät minä siis näpyttelin linjoilla, opetin ja osallistuin kokouksiin mutta iltaisin pääsin tuntemaan Lapin taikaa. 

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli Suomen Ladun Kiilopäällä sijaitseva savusauna. Varsin kohtuulliseen (15€/hlö) hintaan varattavissa oleva sekasauna on lähiaikoina uusittu. Näin käyttäjän näkökulmasta prosessi ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömssössä. Hotellin vastaanotosta kyllä neuvottiin saunan sijainti. Kertomatta sen sijaan jäi, että naisten pukutilat sijaitsevat sisääntulotasolla ja samassa paikassa ovat myös suihkut ja normaalit saunat. Minä ja ystävättäreni marssimme (tietysti) savusaunan vieressä sijaitseviin pukutiloihin, joissa kovin hämmästyimme suihkujen käyttökieltoa. No, kyselemällä muutamalta bikineissä juoksentelevalta ranskattarelta asia kyllä selvisi. Eli takaisin ylös ja pukuhuoneeseen. Siellä puolestaan lauma hollantilaisnaisia oli jo häveliäänä vaihtamassa uima-asuihin. Pesulle he eivät osanneet mennä, eikä ihme, minkäänlaista "saunaetikettiä" tai toimitaohjetta ei ollut tarjolla millään kielellä. Tämä ei taas "tutkijaa" yllättänyt, näinhän se useimiten Suomessa on. Jälleen kerran kyselin itseltäni, miksi "käytettävyys" on niin huonosti ymmärretty käsite. 

Varsinainen savusauna oli ihan kelpo paikka, tosin ahdastahan siellä oli. Näin Korona-aikaan rajoitus; 10 naista ja 10 miestä tarkoitti "sillitsuolassa" tyyppistä saunomista mutta ehkä virus ei tykkää savusaunoista? Keskustelu porinmurteella oli kovaa ja väliin hollantilaiset kainosti kyselivät "what are the sauna rules", tähän minä (ennen porilaisia) nopsasti selitin, ettei sellaisia oikeastaan ole -  mutta kyllähän sitten se miehinen sääntö "ei piereskelyä saunassa" nopeasti lauteiden pimeydestä annettiin raikuvan naurun kera. Mukavasti yhteissaunominen kuitenkin sujui ja löylyt olivat sellaiset kuin savusaunassa pitääkin; lempeän kosteat ja riittävän kuumat. 

Riitävästi lämmettyäni päätin uhmata kylmyyttä ja pulahtaa viereiseen tunturipuroon, johon oli tehty todella hieno avantouimapaikka. Kunniakkaasti sinne pulahdin ja huomattavasti vähemmän kiljuen, kuin muut uimarit. Todellista lappilaista wellnessiä!  

Vielä on kyllä pakko kommentoida yläkerran sauna- ja pukuhuonetiloja. Todellakaan mitään ohjeita saunojen käytöstä ja muista, suomalaisille tutuista, tavoista saunassa ei ollut nähtävissä missään. Tämä on pieni asia, jolla on suuri merkitys. Nykyiset tekoälyohjelmat auttavat kääntämään vaikka mitä eksoottisia kieliä, joten osaamista ei juuri tarvita (toki jonkinlainen tarkistus on käännöksissä paikallaan, ettei tule hassuja tai vaarallisia kömmähdyksiä).

Tiloissa oli kaksi uutta mutta pienehköä sähkösaunaa. Löylyt olivat ihan kiitettävät mutta kyllä ihmettelen sitä asentajaa, joka oli ruuvannut lauteet siten, että ruuvista sai kaupanpäälle polttomerkin ahteriinsa - ja näitä ruuveja ei oltu lauteissa säästelty! Jälleen kerran kysyn, eikö kukaan tee käyttettävyystarkistuksia?? Lisäksi suihkut olivat aika ahtaat ja pukutiloissa, sinänsä hienot, lattiatrallit oli aseteltu johtamaan päin seinää. Nämä ovat ihan pieniä asioita mutta ne ottavat päähän. 

Kuten opekollegani totesi, "kehittämissilmä on kurja ammattitauti, josta ei pääse eroon".