Susanna & Co.

 

 (Tämä teksti on alunperin julkaistu 11.12.2020 Turun ammattikorkeakoulun TALK -julkaisussa )  Ice swimming by Visit Turku Marraskuinen pimeys on vallannut maan ja mielen. Onko tästä ulospääsyä pitkään aikaan? Siis ihan oikeasti siihen normaaliin elämään, jolloin sai liikkua vapaasti ihmisten ilmoilla, kokoontua porukalla pikkujouluihin ja haaveilla lomamatkoista? Jos näin ajattelee kuluttaja, mitähän mahtaa liikkua matkailualan ammattilaisten mielessä? Vuosi 2020 oli monessa mielessä toivoa täynnä. Vielä uutena vuotena toivoteltiin iloista 20-lukua ja esimerkiksi Turussa oli hotellien varauskirjoissa ennakkovarauksia ennätysmäärä. Sitten iski Covid-19. Matkailuala syöksyi kasvukäyriltä nollamatkustukseen muutamassa viikossa. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, on jo valoa tunnelin päässä. Rokotteestakin puhutaan, mutta vielä siihen on aikaa. On hyvä pohtia, mitä tästä on jäänyt toistaiseksi käteen ja miten tästä eteenpäin. Nopean muutoksen ensimmäinen näkyvä asia liittyy terveysturvallis

"Älä lähde merta edemmäs kalaan", sanotaan. Koronakesänä 2020 vanhassa sanonnassa on todella paljon totuutta ja järkeä. Varmasti moni suomalainen on vaihtanut Kreikan lomansa kotimaan matkaan ja hyvä niin. Itselleni mökkeily on "se juttu", josta en luopuisi. Pienet retket ja visiitit kuuluvat lomalla kuitenkin asiaan. Onnekseni sain kutsun lähteä mukaan purjehdusreissulle maailman kauneimpaan saaristoon. Viisi päivää ja neljä yötä riittivät taas muistuttumaan, että meillä on käytössämme matkailukohde vailla vertaa.  Reittimme lähti mökkisaarestamme pohjoiselta Airistolta etapeilla: Airisto - Högsåra - Örö - Brännskär ja takaisin kotisaareen. Ilma oli juuri passeli: oli tuulta, aurinkoa ja vielä lämmintä merivettä. Yhtenä yönä luonto muistutteli voimastaan myös ukkosella ja sateella mutta kunnon varusteilla ja kelpo purjeveneessä siitäkin selvittiin hienosti. Paljon on hienoa mutta myös kehittämistä riittää Valitettavasti matkailualan koulutukseni on niin selkäytimes

Bloggausteni väli jäi vähän turhankin pitkäksi. Kuka olisi uskonut, että etätyö kotikonttorissa voisi niin totaalisesti imaista kaiken ajan? Kirjoitan tätä tekstiä saaressa Airistolla. Lämpötila nyt on +28C ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänä vuonna juhannus oli aikaisemmin, kuin monena aiempana vuonna, ja lomakausi on nyt käsillä. Tuntuu siltä, kuin luontoäiti kiittäisi suomalaisia hyvästä koronakäytöksestä.  Lähipiirissäni on ollut monenlaisia "koronakeväitä". Osa ystävistä ja sukulaisista teki tiukasti töitä kotona, hoitaen samalla koululaisten etäkoulun valvontaa, osa joutui lomautetuksi. Monet vanhemmat sukulaiset eristäytyivät koteihinsa yksin tai kaksin ja joutuivat tukeutumaan apuun ruokaostosten sekä muiden palvelujen osalta. Kun rajoitukset alkoivat pikkuhiljaa purkautua, oli viesti joka puolelta sama: uupumus oli suuri. Monet kertoivat ensimmäisten viikkojen menneen kotona mukavasti. Oli helppo vetää verkkarit jalkaan ja aloittaa työpäivä tai muu puuha

Kuva: ILIS-projekti Kuinka moni meistä olisi vielä muutama viikko sitten uskonut, että elämämme muuttuu radikaalisti? Tätä kirjoittaessani uutisoidaan, että hallitus valmistelee rajoituksia yksityisten tilojen, kuten ravintoloiden sulkemisen osalta. Seuraavat viikot, jopa kuukaudet, tulevat olemaan meille kaikille hyvin erilaisia ja uusia. Toistaiseksi elämä kotona rullaa mukavasti. Töitä riittää, tekniikka pelaa ja yksinelämiseen tottuneena ei vielä ole tullut mitään kovin mullistavaa eteen. Vai onko? Miksi yht'äkkiä tekisi mieli syödä ulkona, piipahtaa museoon tai lähteä ystävättären kanssa elokuviin?? Olo on samanlainen kuin laihdutuskuurilla - kaikkea kiellettyä tekee mieli ihan koko ajan! Tällaistako elämäni tulee olemaan yli kesän - apua! Olen ammatiltani lehtori ja viimeiset 20+ vuotta kouluttanut tulevia matkailun ammattilaisia Turun ammattikorkeakoulussa . Olemme nyt kaksi vuotta keskittyneet "matkailu ja wellness liiketoimintana" - osaamispolulla nimenoma